Lintutorni
<BGSOUND SRC="aani/sakuraks-pieni.wav" LOOP=0> Saku ja Juuso ovat vihreitä kultaloistokaijoja (Polytelis anthopeplus) ja Niki ja Nelli ovat töyhtöpäisiä neitokakaduja (Nymphicus hollandicus). Molemmat lajit ovat kotoisin Australiasta. Sakun alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta se oli tullessaan todennäköisesti parivuotias. Niki on syntynyt Suomessa heinäkuussa 1996. Nellikin on suomalainen, se syntyi maaliskuussa 1997 ja muutti Nikin ja Sakun seuraksi kesäkuun alussa. Juuso on hiukan Nelliä nuorempi ja kotoisin tarhalta Hollannista. Se muutti joukon jatkoksi syyskuun lopussa 1997. Uusin tulokas on kesy isokauluskaija (Psittacula eupatria) Aleksi, joka saapui elokuussa 1999. Aleksi on syntynyt Göteborgin seudulla. Saku, Juuso, Niki ja Nelli muodostavat tiiviin parven. On komeaa katseltavaa, kun kaikki neljä venyttelevät samassa tahdissa. Hirssintähkää mahdutaan helposti syömään yhtä aikaa. Lintuja ei ole varta vasten yritetty kesyttää ja ne puuhailevatkin enimmäkseen keskenään. Ne syövät kyllä salaattia kädestä, eivätkä muutenkaan pelkää lähelle tulevaa ihmistä, vaan kävelevät vain rauhallisesti hiukan kauemmas, jos viitsivät. Juttelu- ja viheltelyseuraa ne haluavat ihmisistä usein ja huutelevat innokkaasti myös ulkona lentäville variksille ja televisiosta kuuluville papukaijoille. Niki ja Nelli lukevat aamuisin Hesaria ihmisten seurana pöydällä. Saku ja Juuso ovat hieman vähemmän tuttavallisia, mutta sohvalla istuessa saattaa koko parvi tulla viereen kiipeilemään. Aleksi puolestaan on täysin kesy lintu, joka ei juuri muista linnuista piittaa. Se tarvitsee jatkuvasti ihmisten seuraa ja onkin vapaana aina, kun sitä pystytään vahtimaan. Muina aikoina Aleksi asustaa kotitekoisessa isossa häkissään (koko noin 2 x 1 x 2 metriä), koska se on äärimmäisen tehokas järsimään silpuksi kaiken eteensä osuvan. Pienemmät papukaijat saavat olla aina vapaana, sillä huone on sisustettu lintujen ehdoilla turvalliseksi ja mielenkiintoiseksi. Häkkiä käytetään ainoastaan ruokapöytänä. Yöksikään ei tarvitse mennä häkkiin, koska neitokakaduille tyypillinen yösäikähtely on tyystin loppunut lintujen totuttua elinympäristöönsä ja yön omituisiin ääniin. Edes suoraan yläpuolella harva se viikko pörräävä Medi-Heli ei enää lintujen yöunia hetkauta, vaikka herättääkin ihmiset joka kerta. Ajastetut valaisimet toimivat herätyskellona. Linnut heräilevät aamuisin seitsemän jälkeen ja mennä illalla yhdeksän aikaan nukkumaan. Jos valot kuitenkin unohtuvat päälle, Saku alkaa minuutin tarkkuudella yhdeksältä pulista paheksuvasti. Pulina jatkuu, kunnes valot sammutetaan. Kesäaikana linnut heräävät usein jo aamukuudelta ja menevät nukkumaan kun lystäävät, verhoillakaan kun ei saa huonetta kovin pimeäksi. Pimeämpinä aikoina Saku vastaa lampun syttymiseen reippaalla raksutuksella herättäen samalla ihmisetkin. Ellei sitten Aleksi ole jo aiemmin päättänyt ryhtyä kiljumaan. Aleksi onneksi yleensä rauhoittuu vähän ajan kuluttua, jos ihmiset eivät joka kerta tunnu linnunlaulun aikaan heräävän. Päiväohjelmaan kuuluu innokasta järsintää ja silppuamista. Leluina ja nokan harjoitusmaalitauluina linnuilla on sekalainen valikoima oksia sekä puu- ja pahviesineitä. Jonkin verran on myös kaupasta hankittuja leluja. Pöydälle päiväksi unohtuva sanomalehti on varmuudella tuhoon tuomittu. Lähes päivittäinen ohjelmanumero on myös kylpeminen. Kun Aleksin häkin katolle laitetaan iso vati, ovat pikkulinnut hetken päästä tunkemassa kaikki kerralla uimaan. Seuraavat pari tuntia kuluvatkin sitten höyheniä sukiessa ja kuivatellessa. Aleksi ei vielä ole oikein vesileikeistä kiinnostunut, mutta suihkupullolla onnistuu Aleksinkin kylvettäminen kohtuudella. Kotiin palatessa tervehtii ensimmäisenä Sakun tyytyväinen rok-rok-ääni, Aleksin kiljunta ja useimmiten myös Nikin vihellys. Tutut ulko-oven kolahdukset osataan hyvin ja usein tervehditäänkin jo ennen kuin kukaan on ehtinyt edes ovesta sisään!
Saku ja Juuso ovat vihreitä kultaloistokaijoja (Polytelis anthopeplus) ja Niki ja Nelli ovat töyhtöpäisiä neitokakaduja (Nymphicus hollandicus). Molemmat lajit ovat kotoisin Australiasta. Sakun alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta se oli tullessaan todennäköisesti parivuotias. Niki on syntynyt Suomessa heinäkuussa 1996. Nellikin on suomalainen, se syntyi maaliskuussa 1997 ja muutti Nikin ja Sakun seuraksi kesäkuun alussa. Juuso on hiukan Nelliä nuorempi ja kotoisin tarhalta Hollannista. Se muutti joukon jatkoksi syyskuun lopussa 1997. Uusin tulokas on kesy isokauluskaija (Psittacula eupatria) Aleksi, joka saapui elokuussa 1999. Aleksi on syntynyt Göteborgin seudulla.
Saku, Juuso, Niki ja Nelli muodostavat tiiviin parven. On komeaa katseltavaa, kun kaikki neljä venyttelevät samassa tahdissa. Hirssintähkää mahdutaan helposti syömään yhtä aikaa. Lintuja ei ole varta vasten yritetty kesyttää ja ne puuhailevatkin enimmäkseen keskenään. Ne syövät kyllä salaattia kädestä, eivätkä muutenkaan pelkää lähelle tulevaa ihmistä, vaan kävelevät vain rauhallisesti hiukan kauemmas, jos viitsivät. Juttelu- ja viheltelyseuraa ne haluavat ihmisistä usein ja huutelevat innokkaasti myös ulkona lentäville variksille ja televisiosta kuuluville papukaijoille. Niki ja Nelli lukevat aamuisin Hesaria ihmisten seurana pöydällä. Saku ja Juuso ovat hieman vähemmän tuttavallisia, mutta sohvalla istuessa saattaa koko parvi tulla viereen kiipeilemään.
Aleksi puolestaan on täysin kesy lintu, joka ei juuri muista linnuista piittaa. Se tarvitsee jatkuvasti ihmisten seuraa ja onkin vapaana aina, kun sitä pystytään vahtimaan. Muina aikoina Aleksi asustaa kotitekoisessa isossa häkissään (koko noin 2 x 1 x 2 metriä), koska se on äärimmäisen tehokas järsimään silpuksi kaiken eteensä osuvan.
Pienemmät papukaijat saavat olla aina vapaana, sillä huone on sisustettu lintujen ehdoilla turvalliseksi ja mielenkiintoiseksi. Häkkiä käytetään ainoastaan ruokapöytänä. Yöksikään ei tarvitse mennä häkkiin, koska neitokakaduille tyypillinen yösäikähtely on tyystin loppunut lintujen totuttua elinympäristöönsä ja yön omituisiin ääniin. Edes suoraan yläpuolella harva se viikko pörräävä Medi-Heli ei enää lintujen yöunia hetkauta, vaikka herättääkin ihmiset joka kerta.
Ajastetut valaisimet toimivat herätyskellona. Linnut heräilevät aamuisin seitsemän jälkeen ja mennä illalla yhdeksän aikaan nukkumaan. Jos valot kuitenkin unohtuvat päälle, Saku alkaa minuutin tarkkuudella yhdeksältä pulista paheksuvasti. Pulina jatkuu, kunnes valot sammutetaan. Kesäaikana linnut heräävät usein jo aamukuudelta ja menevät nukkumaan kun lystäävät, verhoillakaan kun ei saa huonetta kovin pimeäksi. Pimeämpinä aikoina Saku vastaa lampun syttymiseen reippaalla raksutuksella herättäen samalla ihmisetkin. Ellei sitten Aleksi ole jo aiemmin päättänyt ryhtyä kiljumaan. Aleksi onneksi yleensä rauhoittuu vähän ajan kuluttua, jos ihmiset eivät joka kerta tunnu linnunlaulun aikaan heräävän.
Päiväohjelmaan kuuluu innokasta järsintää ja silppuamista. Leluina ja nokan harjoitusmaalitauluina linnuilla on sekalainen valikoima oksia sekä puu- ja pahviesineitä. Jonkin verran on myös kaupasta hankittuja leluja. Pöydälle päiväksi unohtuva sanomalehti on varmuudella tuhoon tuomittu. Lähes päivittäinen ohjelmanumero on myös kylpeminen. Kun Aleksin häkin katolle laitetaan iso vati, ovat pikkulinnut hetken päästä tunkemassa kaikki kerralla uimaan. Seuraavat pari tuntia kuluvatkin sitten höyheniä sukiessa ja kuivatellessa. Aleksi ei vielä ole oikein vesileikeistä kiinnostunut, mutta suihkupullolla onnistuu Aleksinkin kylvettäminen kohtuudella.
Kotiin palatessa tervehtii ensimmäisenä Sakun tyytyväinen rok-rok-ääni, Aleksin kiljunta ja useimmiten myös Nikin vihellys. Tutut ulko-oven kolahdukset osataan hyvin ja usein tervehditäänkin jo ennen kuin kukaan on ehtinyt edes ovesta sisään!
