
Nykyiset tietoliikennelaitteet ovat niin kalliita, että niillä on oltava standardisointi tukenaan, jotta kuluttajan kannattaisi ostaa niitä.
Standardisointi lisää kilpailua ja tarjoaa kuluttajalle vaihtoehtoja ja näin omalta osaltaan alentaa laitteiden hintoja.
Todellisuudessa vain ISO tekee standardeja. Muut kaksi järjestöä antavat suosituksia, joille on kuitenkin vakiintunut standardinomainen käyttö. ISO on kansainvälinen standardoimisjärjestö, joka tekee standardeja kaikilta aloilta. ISO:n standardisointityö suoritetaan komiteoissa ja niiden alakomiteoissa. ITU-T (ent. CCITT) on ITU:N (Intemational Telecommunication Union = kansainvälinen teleliikenneliitto) alainen järjestö. CCITT:N työ koostuu neljän vuoden jaksoista, jonka tuloksena julkaistaan uusi painos niistä suosituksista, joista on päästy yksimielisyyteen. Tiedonsiirtoa käsitellään nidoksessa VIII, josta löytyy mm. V- ja X-suositukset. IEC toimii ainoastaan sähkötekniikan alalla. Datasiirtoa IEC:N tekemä työ koskettaa sen kaapeli-, komponentti-, liitäntä-, luotettavuus- ja laaduntarkastusstandardien ansiosta.
Seuraava standardoinnin taso on alueellinen taso, jolloin tulee kysymykseen lähinnä eurooppalaiset standardit/suositukset.
CEPT on Europan maiden posti- ja telehallitusten epäpoliittinen järjestö, jonka tavoitteena on saada aikaan yhteinen eurooppalainen kanta standardien sisältämiin optioihin ja liikkumavaroihin.
ECMA (European Computer Manufacturers' Association = Euroopan tietokonevalmistajien yhdistys) julkaisee omia suosituksia, jotka tehdään yleensä yhteensopiviksi ISO:N standardien kanssa. ECMA:N tärkein tehtävä on tuoda esille tietokonevalmistajien näkemykset IS0: ssa ja ITU-T:ssä.
Kolmas taso on kansallinen taso, jonka tehtävänä datasiirrossa lähinnä tiedon jakaminen ja standardien sovittaminen maan erityistarpeet huomioon ottaen.
ANSI (American National Standards Institute = Yhdysvaltojen standardointi instituutti)
jaIEEE (Institute of Electrical and Electronics Engineers = elektroniikkainsinöörien tieteellinen yhteistyöjärjestö), joka on julkaissut mm. lähiverkkoja koskevia suosituksia.
1. fyysinen kerros
2. siirtoyhteyskerros
3. verkkokerros
4. kuljetuskerros
5. istuntokerros
6. esitystapakerros
7. sovellutuskerros
Kerrokset 1-4 sisältävät määrittelyt mm.: siitä miten sanoma siirretään
mahdollisimman virheettömästi paikasta toiseen, sanoman reitityksestä
verkossa, yhteyden sähköisistä ja mekaanisista liitännöistä. Tasot 5-7 ovat
sanoman käsittelytasoja.
Standardit ISO 21 10, ISO 4902 ja ISO 4903 määrittelevät 15-, 25- ja 37-
napaisten D-liittimien fyysiset ominaisuudet eli koon ja muodon.
ITU-T:n X-sarjan suositukset koskevat yleisiä tiedonsiirtoverkkoja.
Yleisimmät niistä ovat X.21, X.21bis ja X.25.
X.21 määrittelee liittimen kontaktitoiminnot liitettäessä synkronisia laitteita yleiseen datasiirtoverkkoon.
X.21bis määrittelee samat asiat synkronisille lauteille, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu liitettäväksi yleiseen puhelinverkkoon,
mutta jotka liitetään yleiseen datasiirtoverkkoon.
X.25 määrittelee synkronisen pakettimoodissa toimivan laitteen liittämisen yleiseen datasiirtoverkkoon.
V-sarjan suositusten päätehtävänä on määritellä päätelaitteen ja
puhelinverkon välisen sovittemen, modeemin, liitännät ja
toimintavaihtoehdot.Tärkeimpiä suosituksia ovat:
V.24, joka määrittelee puhelinverkossa käytettäväksi tarkoitettujen laitteiden liitäntäpiirejä.
V.28, joka määrittelee liitäntäpiirien sähköiset on-†naisuudet.
Lisäksi ne V-sarjan, jotka määrittelevät liitäntätoiminnot ja linjasignaalit eri nopeuksisille yhteyksille rmn. V.21, V.26, V.27, V.29, V.25
Standardi määrittelee ethernet, token ring ja token bus lähiverkot.