|
|
Rautatieasemalta Erottajalle kuljettaessa reitit kohtaavat kahdeksikon keskellä, joten nämä pysäkit ovat myös Helsingin ydintä. (Katso "Liikekeskusta")
|
|
Rautatie-
|
Rautatientorin ympärillä on monia merkittäviä rakennuksia.  Torin pohjoislaidalla oleva Suomen kansallisteatteri on ensimmäisiä julkisia rakennuksia, jossa kertaustyylipiirteet ovat väistymässä kansallisromantiikan voitoksi. Graniittinen teatteritaiteen linnake on rakennettu Olli Tarjanteen piirrustusten mukaan 1902. Teatteriin mahtuu noin 1100 katsojaa. Peruskorjauksen yhteydessä 1962 teatterin Kaisaniemen puolelle rakennettiin pieni näyttämö (311 paikkaa) ja Willensauna-näyttämö (150 paikkaa). Arkkitehteina toimivat Kaija ja Heikki Siren. Teatterilla on vielä neljäs näyttämö, Omapohja, joka toimii Itäisellä Teatterikujalla. Kansallisteatterin edessä Rautatientorilla on kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven, patsas, joka on Wäinö Aaltosen työ vuodelta 1939. Patsaan jalustaan on kaiverrettu säkeitä Kiven runosta Ikävyys. Teatteria vastapäätä aukion toisella laidalla sijaitsee Ateneum. "Taiteen kodiksi" rakennettu Ateneum oli maamme ensimmäinen taidemuseo. Se sai ensimmäiset taideteoksensa 1851 lahjoituksena keisari Aleksanteri II:lta. Itse rakennus valmistui vasta 1887 ristiriitojen täyttämän suunnitteluvaiheen jälkeen. arkkitehtina toimi Theodor Höijer. Sittemmin rakennusta on laajennettu ja peruskorjattu useampaan otteeseen. Ateneumin pääjulkisivussa on kolme risaliittia, joista keskimmäisen neljä karyatidia symboloivat maalaustaidetta, kuvanveistoa, rakennustaidetta ja grafiikkaa. Pääsisäänkäynnin yläpuolella ovat Rafaelin, Fediaan ja Bramanten rintakuvat. Kaikki veistokset ovat C.E Sjöstrandin käsialaa. rakennuksen sisäportaikko on erityisen komea. Ateneumin taidekokoelmat ovat maan suurimmat. Nähtävänä on suomalaista taidetta 1700-luvun ja ulkolaista 1800-luvun lopulta lähtien. Lisäksi rakennuksessa toimii nykytaiteen museo, jossa on vaihtuvia näyttelyitä.  Rautatieasemaa on pidetty arkkitehti Eliel Saarisen päätyönä. Asema oli Kansallismuseon ohella valtion suurimpia rakennushankkeita 1900-luvun alussa. Graniittinen rakennus edustaa siirtymävaihetta kansallisromantiikasta uusasialliseen tyyliin. Korkeat kaarikattoiset hallit edustavat vuosisadan alun hienointa arkkitehtuuria. Asema valmistui 1914 ja vihittiin käyttöön 1919. Lyhtyä kannattavat veistokset pääsisäänkäynnin molemmin puolin ovat Emil Wikströmin käsialaa. Rautatieasema on tärkeä solmukohta. Juna-aseman vieressä, Rautatientorilla, on Helsingin liikenteen bussien päätepysäkki ja siitä alaviistoon Helsingin metron tärkein seisake. Rautatieasemaan liittyy myös vilkas maanalainen liikekeskus, Asematunneli, jonka kaupoilla on poikkeusaukioloajat; ma-la 10-22 ja su 12-22.
| |
Ylioppilas-
|
Mannerheimintielle käännyttäessä saavutaan linjojen kahdeksikon muotoisen reitin risteyskohtaan.  Pysäkin vieressä on yksi maan tunnetuimmista tavarataloista, Stockmann. Itse rakennus on toteutettu Sigmund Frosteriuksen piirrustusten pohjalta. Lopulliseen kahdeksan maanpäällistä kerrosta käsittävään korkeuteensa rakennus valmistui 1930. Punatiilisen rakennuksen tilallinen komeus ja selkeys perustuvat pitkälti korkeaan, kattovalaistuun keskustilaan, jolle antaa jännitystä tontin muotoja seuraava, suorakaiteesta poikkeava pohjamuoto. Tavaratalon on laajennus Esplanadin puolella sijainneeseen Argoksen taloon, josta säilytettiin vain julkisivut, valmistui 1989 (arkkitehdit Gullichsen, Kairamo ja Vormala). Stockmannin vieressä Erottajan suunnalla on Ruotsalainen teatteri. Vuonna 1866 valmistunut teatteri sai nykyisen ulkoasunsa vuonna 1936.
| |
Erottaja
|
Erottajan pysäkki sijaitsee aivan Bulevardin alkupäässä, Mannerheimintien, Erottajankadun ja Bulevardin risteyksessä.  Korttelin päässä Bulevardilla on Carl Ludvig Engelin suunnittelema Vanha Kirkko. Vuonna 1727 valmistunut kirkko tarkoitettiin alunperin väliaikaiseksi ratkaisuksi Nikolainkirkkoa (eli Suurkirkon) odotellessa. |
|
