2.1 RealAudio
2.2 Streamworks
2.3 Liquid Audio
2.4 Muita
2.5 Arvio
3.1 MPEG-koodaus
3.2 Quicktime
3.3 Streaming video -formaatit
3.4 Tele MediaNet
3.5 Macromedia Shockwave
4.1 Teknologia
4.2 Markkinat
4.3 Tuotteet
4.3.1 WebTV
4.3.2 Tele/Acorn päätelaite
4.3.3 Tele Omavisio
4.3.4 NetStation ja British Interactive Broadcasting
4.3.5 Kilpailevia tuotteita
4.4 Arvio
Internet on tähän saakka koettu yksityistalouksissa voimakkaasti tietokoneisiin liittyväksi teknologiaksi, jonka käyttö edellyttää kalliita hankintoja. Siihen liittyvät palvelut on myös koettu liittyvän enemmän tietokoneisiin kuin tavallisen kuluttajan haluamiin tieto- tai viihdepalveluihin.
Lähitulevaisuudessa internet tulee sulautumaan kodin olemassaoleviin viidekeskuksiin, kuten televisiojärjestelmiin. Samalla tietokoneen ja television raja tulee hämärtymään, koska näiden laitteiden tarjoamat palvelut tulevat menemään yhä enemmän ristiin toistensa kanssa.
Äänestä on tullut yleinen komponetti internetissä. Radio-ohjelmia on saatavana verkosta ja materiaalin voi jakaa pääsääntöisesti kahteen eri luokkaan - tilausradioon tai liveradioon. Tilausradion tapauksessa kyseessä on äänitiedostot, jotka on haluttaessa ladattavissa ja kuunneltavissa verkosta. Tämänkaltaisia ohjelmatyyppejä ovat esimerkiksi muutamien kymmenien sekuntien mittaiset infopaukut. Liveradioita ovat tyypillisesti verkossa toimivat radioasemat, jotkä lahettävät suoraa radio-ohjelmaa jatkuvana datavirtana.
Tavallisesti ääni lähetetään käyttämällä streaming-tekniikkaa, jossa lähetys tulee jatkuvan datavirran muodossa. Tällöin vastaanottajan koneelle ei tarvitse ladata suuria äänitiedostoja, vaan lähetys kuullaan suoraan verkosta.
Verkossa toimii tällä hetkellä useita radioasemia, joista osa on pelkästään verkossa toimivia asemia ja toiset tavanomaisia radioasemia, jotka lähettävät lähetystään myös internetissä. Liveradio tekniikka soveltuu myös live-tilaisuuksien kuten esitelmien, julkistustilaisuuksien ja konserttien levittämiseen verkossa.
Streaming-tekniikan lisäksi ohjelmaa voidaan lähettää myös käyttäen Multicast Broadcasting -tekniikkaa, jossa datavirta tulee yhtenä virtana mahdollisimman pitkälle vastaanottajan suuntaan. Tekniikkaa on koekäytetty Mbone-lähetyksissä videokuvaa ja ääntä lähettämällä. Tekniikan etuna on se, että se säästää tarvittavaa siirtokapasiteettia verrattuna streaming-tekniikoihin, joissa jokaiselle vastaanottajalle varataan oma siirtokanava. Multicast-tekniikoiden ongelmana on se, että kaikki teleoperaattorit eivät tue tätä tekniikkaa.
RealAudio on streaming-pohjainen lähetystekniikka. RealAudio julkaistiin vuonna 1995 ja puolessa vuodessa sitä oli imuroitu 600 000 kappaletta. Nyt ohjelmistosta on menossa versio 3.0 ja hiljattain on julkaistu versio 4.0 joka osaa käsitellä myös videota. RealAudiosta on tullut epävirallinen standardi äänentoistossa internetissä.
Ohjelmiston kehittänyt Progressive Networks, nykyisin RealNetworks perustettiin vuonna 1994. Yrityksen perusti entinen Microsoftin johtaja Rob Glaser, joka toimii edelleen yrityksen johdossa.
Ohjelmistopaketti sisältää vastaanottimen, jolla lähetyksiä voi kuunnella ja virittimen jolla voi etsiä verkossa toimivia radioasemia. Ohjelma on saatavana tavanomaisena internet-selaimen plug-in laajennuksella, jolloin selaimella voidaan kuunnella RealAudio-lähetyksiä.
Haluttaessa pystyttää oma radioasema verkkoon täytyy asentaa RealAudio serveri. Server 3.0 on imuroitavissa ilmaiseksi 30 päivän kokeilukäyttöön RealNetworksin sivuilta. Aikaisemmin serveri oli hinnoiteltu samanaikaisten yhteyksien lukumäärän mukaan, esim. 10, 40 tai 100 serveriin kytkeytyneen vastaanottajan mukaan. Versiosta 3.0 eteenpäin RealAudio tuke http-pohjaista streaming-tekniikkaa, joten serveri ei ole välttämättä tarpeen esim. haluttaessa pistää RealAudio tiedostoja web-sivulle.
RealAudion pääasiallinen kilpailija on Xing Technologyn Streamworks-ohjelmisto, joka on hyvin samankaltainen kuin RealAudio. Ohjelmiston viimeisin versio osaa myös käsitellä videodataa.
Streamworks käyttää MPEG -phjaista kuvan ja äänen kompressointia. Heidän vastaanotintaan on jaeltu yli 4 miljoonaa soitinta. Vaikuttaa siltä että tällä hetkellä Streamworks on jäänyt pahasti alakynteen teknisesti ja levinneisyyden kannalta RealAudiolle.
Liquid Audio on esimerkki verkossa toimivasta musiikkikaupausta. Asiakas voi ladata verkon yli näytteen musiikista, jonka hän haluaa ostaa. Ostos maksetaan luottokortilla ja musiikkitiedosto siirretään verkon yli. Tämän jälkeen asiakas polttaa itse tiedoston omalla CD-R polttolaitteella omalle CD-levylle. Tekijänoikeuksista huolehtimisesta on varmistauduttu siten, että audio-tiedostoon on piilotettu asiakasnumero, jonka avulla asiakas voidaan identifioida.
Musiikin hinta on $0.99 kappaleelta. Yhtiö on tehnyt sopimukset mm.Capitol recordsin ja Internet Music Archiven kanssa. Lisäksi heillä on kokeilu meneillään MTV:n Music Boulevardin kanssa.
Musiikki voidaan lähettää verkossa myös MIDI-tiedostoina, jolloin ääni toistetaan tietokoneen äänikortin MIDI-sekvensserillä. Applen Quicktime laajennus osaa toistaa MIDIn myös sellaisenaan.
MIDIllä voidään esittää vain instrumentaalimusiikkia, mutta äänen laatu kuullostaa erinomaiselta, koska äänen tuottamiseen käytetään äänikortilla olevia aitojen soittimien ääninäytteitä.
Kun äänilähetyksiä kuunnellaa 33.6 kbit/s nopeuksisella modeemilla verkon yli, niin äänen tasossa ei ole vielä valtavasti kehuttavaa. Kestää vielä aikansa ennenkuin äänen taso lähenee CD-tasoista ääntä.
Äänen lähettämiselle Internetissä johdonmukaisen seuraaja on elävän kuvan ja multimedian tarjoaminen myöskin interaktiivisesti. Videokuva sisältää kuitenkin moninkertaisen määrän informaatiota ääneen verrattuna, joten sen lähettämisessä ei ole vielä päästy samalle laatutasolle mihin kuluttajat ovat tottuneet äänen tapauksessa.
Videokuvan lähettämiseksi on kehitetty useita pakkaustekniikoita ja siirtoprotokollia. Markkinoille on ilmaantunut myös kaupallisia palveluja, jotka myyvät interaktiivisia videopalveluja palveluntarjoajille ja kuluttajille
MPEG on Motion Picture Experts Group -yhteistyöelin, joka työskentelee yhdessä kansallisten päätäntäelinten ja teknologian kehittäjien kanssa. Elin on tähän mennessä saanut valmiiksi kaksi äänen ja kuvan koodamistä määrittelevää standardia.
MPEG-1 standardi julkaistiin vuonna 1992. Se oli tarkoitettu digitaalisen median tallentamiseen sovellutuksissa, joissa saantonopeus oli maksimissaan 1.5 Mbit/s. MPEG-1 käyttää kuvan kompressoinnissa DCT-muunnosta. Kuvavirta jaetaan I, P ja B -kuviin. I-kuvat ovat merkkikuvia, jotka on kompressoitu itsenäisesti aukeaviksi (intrapictures). P-kuvat on kompressoitu käyttäen hyväksi viereisiä I tai P -kuvia, ja ne on kompressoitu paremmalla suhteella. B-kuvat ovat kompressoitu siten, että ne sisältävät riippuvuuksia edeltäviin ja seuraaviin kuviin.
MPEG-2 standardia muotoiltaessa tavoitteeksi asetettiin vähintään PAL/NTSC-tasoinen kuvanlaatu. Standardi koostuu useasta eri tasosta, joten sovellutuskohteesta riippuen voidaan valita haluttu profiili ja taso. Taso määrittelee ne algoritmit joita sillä tasolla voidaan käyttää. Valittaessa tietty profiili siihen kuuluvat sen tason algoritmit ja kaikkien alempien profiilien tasot.
MPEG-2 on alaspäin yhteensopiva MPEG-1 standardin kanssa. Se perustuu myöskin DCT-muunnokseen, mutta MPEG-2 standardissa kuva voidaan jakaa makroblokkeihin, jotka koodataan MPEG-1:n tapaan I, P ja B-kuviksi. Lisäksi kuvan käsittelyssä otetaan huomioon tv-kuvan interleisaus ja skaalattavuus.
MPEG-4 on viimeisin kehitteillä oleva MPEG-standardi, jonka sovellutus alueina nähdään multimedia. Standardi kiinnittää huomiota neljään seikkaa. Ensinnäkin toimivaan lähetysjärjestelmään ympäristöissä, jotka ovat häiriöherkkiä, kuten kannettavat sovellutukset. Toiseksi voimakkaan interaktiiviseen toiminallisuuteen joka on tarpeen multimediasovellutuksissa. Kolmanneksi luonnollisen datan, kuten videokuvan, ja synteettisen data, kuten grafiikan ja animaation, koodaamiseen ja yhdistämiseen. Neljänneksi koodauksen tehokkuuteen pienillä datan siirtonopeuksilla. Standardin valmistumisajankohdaksi on kaavailtu vuoden 1998 loppua.
Quicktime on Apple Computerin kehittämä koko multimedialan kattava menetelmä kuvien ja äänen käsittelyksi. Siihen sisältyvät kuvan ja äänen pakkaus ja esittäminen, kuvan siirto telekonferenssitarkoituksissa ja VR panoraamojen esittäminen. Quicktime on laajiten käytetty menetelmä elävän kuvan levittämiseksi CD-ROM- ja internet -ympäristöissä. Quicktime tukee laajaa valikoimaa käyttöjärjestelmiä, kuten MacOS, Win3.1/95 ja useimmat Unix-järjestelmät.
Koodattaessa kuvaa Quicktime-formaattiin voidaan valita useista eri kuvakoodekeista, jotka soveltuvat parhaiten joko videon, animaation tai still-kuvien pakkaamiseen. Koodekista riippuen voidaan valita myös siirtonopeus johon kuvan on pakkaannuttava. Yleisimmin käytetty koodekki on Cinepak, joka ei välttämättä ole paras mahdollinen kun halutaan koodata kuvaa tavallisille hitaille modeemiyhteyksille. Uusia tehokkaampia koodekkeja kehitetään jatkuvasti eri tarkoituksiin.
Myös kuvaa voidaan lähettää streaming-tekniikalla. Erillaisia kilpailevia standardeja on olemassa useita, mutta niistä nimekkäimmät ovat RealVideo, VDOLive ja Streamworks. Parhainmillaan yhden kanavan ISDN-nopeuksilla saadaan lähetettyä suhteellisen kelvollista videota verkon yli, kuvan koon ollessa 320x240.
MediaNet perustuu nopeaan ATM-runkoverkkoon. Sen avulla voidaan välittää mitä tahansa multimedia-aineistoa, kuten radio- ja video-ohjelmia, tekstiä ja dataa. Järjestelmässä olevalle mediaserverille ladattava aineisto on internetin kuluttajien kautta saatavilla. Menetelmällä voidaan rakentaa yrityksen sisäisiä järjestelmiä tai laajentaa sisäiset järjestelmät yhteistyökumppanien tai kuluttajien saataville.
Järjestelmää voi testata Telen Mediaserverillä www.medianet.tele.fi, josta on ladattavissa mm. musiikkivideoita ja elokuvien täkyjä. Videoklipit toistuvat tavallisesti 320x240 koossa ja siirtonopeutta ne vaativat vähintään 28.8 kbit/s. Video ja ääni lähetetään joko Streamworks tai RealVideo tekniikalla.
Macromedia Director on suosituin multimedian koostamisohjelma. Siihen on saatavissa ilmainen laajennus, jolla Director projekti voidaan muuttaa Shockwave-muotoon, jolloin multimedia-esitys voidaan pistää internettiin käytettäväksi sellaisenaa. Directorin esitykset koostuvat ns. moviesta, jotka ovat tavallisesti yli megatavun kokoisia tiedostoja, joten siirrettäessä esitystä internettiin tulee tavallisesti huolehtia esityksen viilaamisesta kevyempään muotoon. Shockwaven avulla voidaan lähettää myös pelkkää audio-materiaalia streaming-muodossa. Audion voi yhdistää myös kätevästi multimediaan, joka käynnistyy audion soidessa tai toisinpäin.
Lähes joka kodissa on televisio ja kuluttajat ovat tottuneet käyttämään sitä. Ideaalinen ratkaisu Internetin saamiseksi suurten massojen käyttöön olisi television käyttäminen näyttölaitteena ja yksinkertaisen sekä helppokäyttöisen internet-yhteyslaitteen tuominen markkinoille, joka yhdistetään muutamalla kaapelilla televisioon ja puhelinverkkoon.
Useat valmistajat ovat tuoneet juuri tämän kaltaisia tuotteita markkinoille vuoden 1997 aikana. Ensimmäiset tuotteet tulivat myyntiin alkuvuodesta Yhdysvalloissa ja Japanissa ja ensimmäinen vastaava palvelu ja tuote rantautuivat Eurooppaan syksyllä Englannissa.
Koska televisiota ei ole erityisesti tarkoitettu luettavan tekstin ja grafiikan näyttämiseen, on päätelaitteissa jouduttu kehittämään teknisiä ratkaisuja näidän ongelmien kiertämiseksi. Lisäksi koska suurinta osaa verkossa esiintyvää aineistoa ei ole tarkoitettu selattavaksi 3:4 kuvasuhteen omavaalla näyttölaitteella, valmistajat ovat joutuneet kehittämään myös omaa tarjontaa näitä päätelaitteita varten. Tällöin kyseessä ovat lähinnä olleet palveluntarjoajan rakentamat pääsivut, jotka soveltuvat hyvin tv-ruudun kautta käytettäviksi.
Päätelaitteena myytävä set-top-box maksaa yleensä 300 dollarin hujakoilla, mutta on odotettavissa että niiden hinta tulee parissa vuodessa laskemaan jopa kolmannekseen tästä. Tämän lisäksi kuluttajalta veloitetaan kiinteä kuukausittainen maksu, n. 20 dollaria, internet liittymästä, johon sisältyy tavallisesti rajoittamaton käyttöaika.
Useat valmistajat ovat lähteneet liikkeelle siitä, että saadakseen kuluttajat kiinnostumaan tuotteesta heidän täytyy tarjota koko palvelu eikä vain liityntälaite. Niinpä esim. WebTV:n paketissa tulee mukana internet yhteys ja palvelun omilta sivuilta on helppo lähteä käyttämään internettiä. Pakettiin kuuluu tavallisesti mukaan muutamia sähköpostitunnuksia, jotka voidaan jakaa perheenjäsenten kesken.
Päätelaitteissa on sisäänrakennettu oma verkkoselain, joka tukee tavallisesti HTML 3.0 spesifikaatiota ja Netscapen sekä Microsoftin laajennuksia kieleen. Verkkoselaimen ominaisuuksia voidaan päivittää automaattisesti valmistajan sivujen kautta. Puutteena voidaan mainita se, että selain ei tue Java, Shockwave tai vastaavia mediaformaatteja. Vaikka nämä ominaisuudet ovat tulossa, laitteitevalmistajat tuskin kykenevät päivittämään Netscapen tai Microsoftin tahdissa uusia ominaisuuksia selaimiinsa. Koska selain on tarkoitettu käytettäväksi tv-ruudulta, sen ulkoasu poikkeaa paljon tietokoneiden käyttämistä selaimista.
Selaimen lisäksi päätelaitteen ohjelmisto tukee sähköpostia. Koska laitteessa ei ole kiinteää muistia postit talletetaan palvelun tarjoajan palvelimeen. Ohjelmisto ei tue News, IRC tai FTP palveluja. Palvelupakettiin on sisällytetty myös SuftWatch teknologia, jonka avulla vanhemmat voivat valvoa mihin verkkopalveluihin päätelaitteella otetaan yhteyttä.
Palveluntarjoajan aloitussivu on rakennettu selväksi ja yksinkertaiseksi käyttää, jotta internetin kaaosmainen tiedon määrä ei saisi kokemattoman käyttäjän päätä pyörälle. Aloitussivulle on rakennettu selvästi erottuvat ikonit sähköpostille, web-hakutoiminnoille, suosikkisivuille ja linkkilista luetteloille. Lisäksi aloitussivu on suunniteltu erityisesti tv-ruutua varten.
WebTV ja vastaavat järjestelmät on suunnattu pääasiassa laajalle kuluttajajoukolle, joka ei välttämättä kovin sinut teknologisten härveleiden kanssa. Järjestelmä on suunniteltu niin että se ei oleta käyttäjän omaavan mitään erityisiä tietoteknisiä taitoja.
Koska päätelaitteen hankintahinta on huomattavasti PC:tä pienempi, sen uskotaan viehättävän niitä kuluttajia, jotka eivät halua sijoittaa tuhansia markkoja tietokoneisiin, joiden monimutkaisuutta he pelkäävät, mutta jotka kuitenkin haluaisivat voida käyttää Internettiä. Päätelaite voi olla myös sopiva ratkaisu perheen toiseksi Internet liittymäksi, jota voivat käyttää perheen aivan nuorimmat tai aikuiset silloin, kun perheen PC on vaativammassa pelikäytössä. Telen päätelaitteen kokeilukäytön aikana huomattiin mm. että erään perheen nelivuotias poika oli oppinut lukemaan päätelaitetta käyttämällä ja lähetti laitteella suvereenisti isälleen päivittäin sähköpostia!
Laitteen hankintahinta voi kuitenkin muodostua esteeksi ottaen huomioon siitä aiheutuvat korkeat säännölliset kuukausimenot. Tavallinen kaapeli-tv:n käyttäjä on tottunut siihen, että tehdessään liittymäsopimuksen hän saa kaapelivastaanottimen kotiinsa ilmaiseksia ja maksaa siitä sitten kuukausittain vuokraa. Noin tuhannen markan hankintahinta voi nousta kynnyskysymykseksi, jos laitteen käyttötarpeesta ei olla tarpeeksi vakuuttuneita.
Päätelaitteita voi luonnollisesti käyttää lähes kaiken internet sisällön selailuun. Markkinat ovat kuitenkin panneet merkille, että osa suosituimmista Internet sivuista liittyvät elokuviin tai televisio-ohjelmiin. Niinpä mm. Intel on kehittämässä tekniikkaa, jolla voidaan välittää verkon sisältöä digitaalisten televisiolähetysten lomassa. Onhan juuri tarvittava kaistanleveys ongelma siirrettäessä aineistoa kuluttajalle. Toistaiseksi Intelin tekniikka voi käyttää siellä, missä PC:tä käytetään myös television katseluun. Kuluttaja voi samalla avata viereisen ikkunan verkossa surffailua varten ja tutustua esim. ostos-tv:n tuotteisiin näiden
WebTV yrityksen kehittämän teknologian ovat tähän mennessä lisensoineet Philips ja Sony, jotka myyvät järjestelmään sopivia hieman erilaisia päätelaitteita Yhdysvalloissa. Laitteen hinta liikkui talvella 97-98 noin 250 dollarin kieppeillä katukaupassa ja sen odotetaan vielä laskevan.
Laitteessa on 33.6 Kbs nopeuksinen modeemi ja siinä on käytetty MIPSin R4640 112 Mhz nopeuksista prosessoria. Muistia laitteessa on 2 MB. Laite kytketään suoraan television antenniliitäntään ja siinä on sisäänrakennettu 16 bittinen äänikortti sekä RealAudio, MPEG-1 ja MPEG-2 purku. Laitetta ohjataan kaukosäätimellä ja lisäksi siihen voidaan liittää erikseen hankittava infrapunaliitännällä toimiva näppäimistö. Laitteessa on lisäksi Smartcard-kortinlukija, joka tunnistaa luotto- ja älykortit.
Päätelaite tunnistaa sisääntulevat puhelut ja ilmoittaa niistä käyttäjälle, joka voi katkaista selailuyhteyden ja ottaa puhelun vastaan. Puhelun jälkeen käyttäjä voi palata takaisin WebTV:n käyttöön siitä kohtaa johon hän äsken jäi. Lisäksi modeemi osaa tunnistaa käytössä olevan rinnakkaispuhelimen eikä yritä ottaa verkkoyhteyttä tämän päälle.
Tele on lanseeraamassa WebTV:ta vastaavan tuotteen kotimarkkinoille alkuvuodesta 1998. Ratkaisu perustuu Acornin valmistamaan päätelaitteeseen, joka on ominaisuuksiltaan samankaltainen kuin WebTV:n päätelaite. Teknologia on ollut koekäytössä pääkaupuniseudun alueella n. 30 kotitaloudessa lokakuusta lähtien. Tuotteen hinta ja laskutusperiaate ei ollut selvillä vielä tätä kirjoitettaessa.
Tele on yhdessä Helsinkiläisen Sokos hotellin kanssa testannut laajakaistaista Internet tv -ratkaisua. Järjestelmässä noin kymmeneen hotellihuoneeseen on vedetty ATM-kaapelointi ja televisioon on kytketty NC-tasoinen päätelaite, joka lataa ohjelmistonsa käynnistettäessä hotellin serveriltä. Järjestelmässä asiakas voi selailla Internettiä, tutustua hotellin tarjoamiin tietopalveluihin ja tietoihin kaupungista.
Omavisio on osa Telen Interactive-Media-On-Demand -kehityshanketta, joka tuo nopean vuorovaikutteisen tilausmultimedian koteihin television kautta. Järjestelmä perustuu NC-tasoiseen päätelaitteeseen, joka on kytketty ATM-verkkoon joko kaapelitelevisioyhteyden tai puhelinverkossa olevan ADSL-modeemin kautta.
Järjestelmän ytimenä toimii suurikapasiteettinen MPEG-2 videomateriaalia interaktiivisesti käsittelevä palvelin. Käyttäjä voi valita järjestelmästä tilausvideota, kuten viimeisimmän uutislähetyksen, pelejä tai CD-ROM perusteista materiaalia, pankki- tai ostospalveluita ja käyttää internettiä. Sovellutuksen vaihtaminen yhdestä toiseen käy s&aumattomasti ja katsoja voi hypätä esim. tilausuutispalvelusta internettiin hakemaan taustatietoja tai katsomaan mitä televisiosarjassa ehti tapahtua ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.
Omavision palvelutarjonta on jaoteltu käyttäjäryhmittäin. Kullakin käyttöliittymällä on oma palveluprofiili ja audiovisuaalinen tyyli. Käyttöliittymiä voidaan helposti lisätä ja luoda uusia kohderyhmäkohtaisia kanavia. Asiakkaan tunnistus suoritetaan henkilökohtaisella pin-tunnuksella, jonka avulla voidaan myös suorittaa laskutusta.
Järjestelmää on testauttu kenttäkoekäytössä vuonna 1997 ja se olisi tarkoitus ulottaa kuluttajien saataville 1998, kun lankaverkkojen käyttö vapautuu. Järjestelmän tehokas markkinointi vaatii kuitenkin laajaa sisältötuotannon tarjontaa sekä jakelumenetelmien ja muiden järjestelmien kehittämistä.
NetStation on Britanniassa jo tällä hetkellä käytössä oleva järjestelmä. Se on samankaltainen kuin WebTV, mutta eri valmistajan suunnittelema.
BIB on järjestelmä, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa kesällä 1998. Siinä internet-aineisto lähetetään digitaalisen televisiolähetyksen lomassa, eikä tarkoituksena ole kattaa koko verkon sisältöä. Yritys kuitenkin arvio palvelun oleva mielenkiintoinen lisäarvo jo nykyisille sateliittiasiakkailleen.
Useilla valmistajilla alkaa olla tarjolla WebTV:n konseptin kanssa kilpailevia päätelaitteita. Sanyo, Hitachi ja Viewcall suunnittelevat yhteistä standardia HTML:n esittämiseksi televisiolla. Televisiovalmistajat ovat etenkin Japanissa tuomassa markkinoille malleja, joissa on sisäänrakennettuna modeemi ja internetin selausmahdollisuus. Toinen vahva kilpailija tyhmille päätelaitteille ovat älykkään verkkotietokoneet ja pelikonsolit. Esimerkiksi Bandai /Applen kehittämä Pippin sisältää CD-ROM aseman verkkoselailun ja sähköpostin lisäksi ja siihen voi suoraan liittää näppäimistön, hiiren ja tulostimen.
Monet kuluttajat ovat halukkaita käyttämään internettiä ja sähköpostia, mutta eivät tahdo sijoittaa siihen tuhansia markkoja hankkimalla kotitietokoneen. Televisioon kytkettävät päätelaitteet tulevat varmasti olemaan menestyvä tuote pienen kokonsa, edullisen hintansa ja helpon käytettävyyden takia.Tuote tarvitsee rinnalleen tueksi myös sitä varten räätälöityä sisältöä. Erityisiä markkinamahdollisuuksia nähdään nykyisten tv-pohjaisten palveluiden rinnakkaismediana, kuten televisio-ohjelmien ja kanavien tieto- ja mainoskanavana sekä Ostoskanava-tyyppisille interaktiivisille palveluille lisäarvoa tuovana teknologiana.
Televisiosta Internet selaimen tekevät päätelaitteet tulevat kasvattamaan internet käyttäjien määrää ja laajentamaan käyttäjäprofiilia huomattavasti. Tällä on merkitystä palvelujen tarjonnan kehittymisen ja monipuolistumisen kannalta sekä myös mainonnan kannalta, jonka merkitys tulee myös kasvamaan.